KIVEKO - Aktiivista koiraharrastustoimintaa vuodesta 1976
Parhaat opit Juha Korrin luennolta Espoossa joulukuussa 2017

Kirjoittanut: Marianne Peltonen, KIVEKO

Koiran kouluttamisen kokenut konkari, luennoitsija, kirjailija Juha Korri luennoi Kivenlahden koirakerhon tilauksesta kolmesta teemasta: Koiran motivointi, laumavietti ja yliaktiivisuus. Seuraavassa perehdytään aiheisiin tarkemmin.

MOTIVOINTI

Motivoinnin tarkoituksena on saada koira tekemään asioita nopeasti ja iloisesti. Jotta koiran motivointia voi tehdä järkevästi, tulee ymmärtää perusteet oppimispsykologiasta.

Oppiminen voidaan jakaa klassiseen ehdollistamiseen (=tunneoppiminen) ja välineelliseen ehdollistamiseen (=instrumentaaliehdollistaminen) esim. haistaessaan ruuan. Kun omistaja alkaa ottaa ruokakulhoja esille, koira on aiemmista ruokintakokemuksista oppinut, että ruokakuppien kolina tietää ruuan tuoksua. Kuola alkaa valua, vaikka makkarapaketti olisi vielä suljettuna. Kupin kolina toimii signaalina, joka saa koiran tiettyyn tunnetilaan. Instrumentaalista ehdollistumista ei voi tapahtua ennen klassista ehdollistumista. Koiraharrastuksessa signaali on usein käskysana, mutta se voi olla myös kehon asento tai tietty liike ohjaajan toimesta. Tällä signaalilla voidaan nostaa tai laskea koiran motivaatiotasoa ja näin vaikuttaa mm. kisasuoritukseen.

PALKITSEMINEN

Koiran palkkaaminen oikeasta toiminnasta vahvistaa koiran saamaa hyvänolon tunnetta tekemisestään. Riippuu koirasta, toimiiko ruoka vai lelu hyvänä palkitsemistapana. Tämä on yksilökohtaista, joten kannattaa jo pentuvaiheessa testata, kummasta koira on kiinnostuneempi. Ratkaisevaa on kiihko ja sitkeys, jolla koira haluaa palkkion. Painottuen sitkeyteen, eli miten kauan koiralla säilyy motivaatio tavoitella haluamaansa palkintoa. Näin koulutuksessa käytetään heti alusta asti oikeaa palkkaa, ja koiran motivaatiotaso on korkealla. Palkkauksen ideana on opastaa koiraa tekemään haluttu suoritus paremmin.

Opetusvaiheessa oikeasta toiminnasta annetaan aina palkka. Kun koira osaa tehtävän käskysanasta/ käsimerkistä, aloitetaan satunnaispalkkaus = lottoaminen. Turhauma on suuri, kun palkkaa ei tulekaan, jolloin koira yrittää sinnikkäämmin. Toinen keino on patoaminen = ns. painekattilateoria. Pienikin halu tehdä asioita tulpataan. Esim. koira on agilityradan sivussa, eikä pääse itse haluamilleen esteille, mutta kisakaverit pääsevät. Tästä turhautuu, ja koiran viretaso nousee ja se alkaa haukkua räksyttää. Sama ilmiö tapahtuu hetsauksessa, jossa koiraa pidetään esim. kiinni luoksetulossa. Omistaja kutsuu sitä, mutta toinen ohjaaja estää koiran pääsyn. Samalla voidaan vielä jutella koiralle ”missä mamma” –tyyliin. Koiran viretaso nousee, kun se haluaisi mennä, mutta ei pääse. Kun koira on jännittynyt, se päästetään omistajan luo. Näin luoksetulosta saadaan nopea, ja se tapahtuu korkeassa motivaatiossa.

Korkeassa motivaatiotilassa toimivalla koiralla motivaatiota on vaikeampi nostaa kuin hillitä. Koirakielellä puhutaan viretasosta. Koiran halu leikkiä kehittyy iän myötä, joten palkkaa voi vaihtaa myöhemmin pentuajan jälkeen esim. makkarasta leluun. Eri liikkeissä voi olla eri palkka (esim. lelu/ makkara), mutta tärkeää on palkata sillä, mitä on luvattu. Jos naapurin täti lupaa lastenhoitajalle rahapalkan, mutta maksaakin lastenhoidosta Tupperware -astioilla, on pettymys taattu. Koiralle ei siis näytetä nakkia ja heitetä sitten palkaksi palloa. Se on huijaamista.

Kisatilanteessa voidaan käyttää ns. sallittuja palkkauskeinoja. Koiralle opetetaan jokin virityssana tai ohjaajan kehon kielen muutos, joka nostaa koiran mielialaa ja virettä. Tuomariin tekee vaikutuksen, kun koira tulee hallitusti ja innokkaana sivullasi tuomarin eteen kehässä. Pelkkä oman ryhdin nostaminen motivoi koiraa, kun olet harjoitellut tätä esim. lenkillä niin, että pysähdyt, ryhdistäydyt ja tämän jälkeen palkkaat koiran. Koira oppii yhdistämään ryhtiliikkeen tulevaan palkkaan.  Aikuinen koira siis ”lottoaa” palkanmaksussa. Satunnaisuus lisää koiran motivaatiota ja lisää yrittämistä eli koiran motivaatiotila nousee mielialan ohella.

KETJUTTAMINEN

Koiramaailmassa puhutaan ketjuttamisesta, kun keskustellaan harjoituksen kestosta. Korri suosittelee rikkomaan ennätyksiä. Aloita harjoitus 3 sekunnin mittaisena -> palkkaus, lisää sitten harjoitus 4 sekunnin mittaiseksi -> palkkaus, 6 s, 9 s jne. Hyvän hermorakenteen omaava koira pystyy hallitsemaan itsensä ja odottamaan nousujohteisesti palkkausta. Hermojen hallitsemista voi myös opetella pitkäjänteisellä harjoittelulla. Tästä kehittyy motivaatio, kun koira oppii työskentelemään pidempiä pätkiä ennen palkkausta. Lopputavoitteena on tottelevainen koira ilman jatkuvaa makupalojen syöttämistä. Tämä vaatii kuitenkin pitkäjänteistä, suunnitelmallista harjoittelua ja riittävästi toistoja.

Siedättämistä erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin vaaditaan myös. Koulutus alkaa kotona keittiössä, siirtyy siitä kodinhoitohuoneeseen, omalle pihalle, pihatielle ja lähimetsään. Vasta tämän jälkeen näissä ympäristöissä tuodaan esim. toinen koira tilanteeseen häiriöksi. Perinteinen ”koirakoulu” koulutuskentällä on liian vaativa paikka aloittaa tottelevaisuusharjoittelu, koska virikkeitä (toiset koirat, hajut, uusi ympäristö) on liikaa, ja se vie täysin koiran huomion omistajasta (ja joskus jopa niistä nakeistakin).

LAUMAVIETTI

Laumavietti on sisäsyntyinen (ei opittu) toimintamalli useilla nisäkkäillä. Kuuluminen laumaan tarkoittaa hengissä selviämistä. Koira haluaa monia muitakin asioita kuin ruokaa/leikkiä. Sille on sisäsyntyisesti tärkeintä kuulua laumaan. Ihminen ja koira muodostavat eräänlaisen lauman, koska kesykoira on jalostunut niin, että se on lähinnä suden pennun tasolla henkisesti ja toiminnallisesti. Se on hyvin vastaanottavainen laumanjohtajan määräämille säännöille. Tämä kannattaa ottaa päivittäisessä elämässä huomioon. Mitä useammin koiralla toistuu päivän aikana ajatus ”en oo pomo”, sitä vahvemmaksi laumanjohtajan asema muodostuu.

Lauman alimmaisellakin on laumassa oikeuksia = oikeudenmukaisuus. Koiran tulisi olla perheessä lauman alimmainen (ei esim. pienten lasten yläpuolella). Aikuisten tehtävänä on valvoa, että esim. oikeus omaan ruokaan ja lepoon toteutuu koirallakin. Sosiaaliaggressioksi kutsutaan sitä, että koira puolustaa omia oikeuksiaan. Stressaantunut ja toistuvasti häiritty koira (esim. pienten lasten toimesta) muuttuu aggressiiviseksi, koska se puolustaa etujaan. Koiralla nousee kiukku, kun joku uhkaa toistuvasti esim. sen ruokahetkeä. Koira murisee, lapsi väistää, ja koira saa palkaksi ruokarauhan. Näin aggressiokierre alkaa kehittyä, koska koira huomaa, että murina karkottaa häirikön. Tällaisia tilanteita tulee ehkäistä ennalta. Ehkäisyn edellytys on, että ymmärtää, mitä koiran ajatusmaailmassa tapahtuu.

LUOKSETULO

Tärkein koiralle opetettava asia laumavietillä on luoksetulo, koska tällä ratkaistaan monta asiaa ihmisen ja koiran elämässä. Esimerkiksi vieras koira lähestyy lenkillä. Kutsu koira luoksesi ja pyydä se ”luoksetulossa” pysymään lähelläsi. Toinen koira ohittaa teidät, ja toivottavaa toki on, että senkin  ohjaaja toimii samoin.

Luoksetulon palkkauksena riittää kyljistä silittäminen, kun koira tulee luokse. Paijaaminen nostaa oksitosiinihormonin tasoa ja tuottaa koiralle mielihyvää. Samalla kehutaan lempeästi. Tällä koira oppii, että laumanjohtajan hyväksyntä on palkka luoksetulosta. Laumanjohtajan luokse on mukava tulla ja luona on mukava olla, ts. koira pysyy mielellään lähellä. Vastaavasti, jos koira ei tule luokse, se joutuu laumanjohtajan epäsuosioon. Tämä osoitetaan koiraa torumalla eli laumanjohtajan mieliala muuttuu koiraa kohtaan koiralle epämieluisammaksi. Samoja metodeja käyttää susilauman johtajanaaras tai emä pentulaatikossa.

Luotettava ja oikeudenmukainen laumanjohtaja ei käytä väkivaltaa. Laumavietin tärkeä periaate on se, että se käytös vahvistuu, mistä koira saa palkkaa. Palkka voi olla ruokakuppi, pääsy ulos, pääsy autoon, pääsy agilityesteen suorittamiseen jne. Tavoitteena on, että arkielämässä laumanjohtajan ”hyvä koira” riittää tuottamaan koiralle mielihyvää = palkan. Satunnaisella makupalalla / leikillä voidaan toki vahvistaa haluttuja toimintoja sen jälkeen, kun ne on ensin koiralle opetettu. Koiraa ei kannata opettaa kuitenkaan liian hyville palkoille, vaan arjessa laumanjohtajan hyväksyntä riittää.

YLIAKTIIVISUUS

Korri korostaa, että 98% koirista on kurittomia. Kasvatus on eri asia kuin viretila. Nämä menevät monesti sekaisin, sillä koiraharrastuksissa suositaan korkean viretilan saavuttavia suorituksia. Kurittomiin koiriin auttaa laumavietin vahvistaminen ja säännöistä kiinnipitäminen, mikä vaatii vaivannäköä laumanjohtajalta. Mitä selvemmät säännöt ja rutinoituneempi arki, sitä onnellisempi koira on, koska se voi ennakoida, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tästä johtuen ei tarvitse alkaa ottaa kierroksia, kun jotain jännittävää tapahtuu (esim. uloslähtö). Aina ennen uloslähtöä koiraa pyydetään istumaan, laitetaan hihna ja vasta luvan saatuaan koira pääsee ovesta ulos. Näin koira istuu ja odottaa, että omistaja pukeutuu ja avaa oven.

Koirat voivat olla myös synnynnäisesti ylivireisiä, mikä tarkoittaa sitä, että koira ei pysty toimimaan, vaikka se tietää, mitä siltä odotetaan. Ihmisten maailmassa puhutaan ADHD:stä eli ylivilkkaushäiriöstä. Koiran hermorakenne ei riitä riittävän rauhalliseen toimintaan, ts. se ei osaa hillitä itseään eikä keskittyä. Ylivilkkaisiin koiriin auttaa useampi välipala (verensokeri pysyy tasaisempana) ja B-vitamiinin syöttäminen (huoltaa hermostoa). Ja toki asiaa auttaa ennakoitava, rutinoitunut arki sekä selvät säännöt.

Joskus on vaikea erottaa, onko koira ylivireinen vai kuriton. Oli ongelma kumpi tahansa, vire on saatava laskemaan. Ylivilkas koira ei pysty työskentelemään (esim. ei pysy jäljellä, vaan juoksee kulmissa ohi). Se ei pysty kuuntelemaan ohjeita agilityradalla, vaan kaahaa väärille esteille. Kotona tällainen koira raapii ovet päästäkseen ulos. Se usein myös määrää, milloin leikitään ja milloin levätään. Koiralla on liian suuri vastuu arjesta, koska omistaja ei toimi arvostettuna ja autoritäärisenä laumanjohtajana.